Menetetty tilaisuus!

Ollaa me vaan nii erilaisia:

Viime yönä frouva heräs puolen yön jälkeen ja meni vessaan. Tullessaan petiin, päätin yllättää hänet onnittelemalla häntä syntymäpäivästään. Vuorokausihan oli jo vaihtunut. Monesti hän on toivonut minulta jotain herkkää ja kaunista. No se minun tulkinta on aina ollut enemmän tai vähemmän "tulppaaniMukuloineen" -tyyppinen ratkaisu ja siitä on hieman tullut nootin tynkää. No todistuksena siitä, että kyllä se yli viiskymppinen turkulainenkin pystyy kehittymään, hivuttauduin viereen ja aloin kuiskimaan onnittelulaulua frouvan korvaan. Frouva jäykistyi välittömästi liikkumattomaksi ja luulin hänen jo kuolleen siihen paikkaan. Päätin kuitenkin rohkeasti jatkaa kuiskutteluaariaani ja vähän ajan päästä frouva jo selkeästi rentoutuikin ja ynähteli tyytyväisenä kiitosta onnitteluistani, jonka jälkeen kumpikin käänsimme kylkeämme ja persiit vastakkain vaivuimme vanhurskaiseen uneen.

Aamulla tein sitten aamupalat ja annoin lahjukset ja elämä hymyili auvoisasti. Siinä sitten muistutin frouvaa, että minä se sitten laulaa luikautin sulle yöllä. Tähän hän heti lipsautti ajatuksensa yön tapahtumista, mikä vapaasti mukaillen noudatti seuraavanlaista ajatuskehitelmää:

”Aivan! Minä kun tulin vessasta, niin heti tulit kylkeen kiinni ja aloit supattamaan jotain korvaan. Ajattelin, että et voi olla tosissas! Että nyt pitäis alkaa suorittamaan aviollisia velvollisuuksia! Päätin, että en liiku yhtään, niin et pääse sanomaan, että annoin jotain vinkkiä halukkuudestani liikahtamalla”

No niin. Me siis ollaan erilaisia! Uskomatonta, ettei vaan ajatukset kohtaa Marsilla ja Venuksella :o Olis pitänyt taas tajuta, että noinhan se frouva asian tietenkin ajattelee ja sikstoiseks - se vielä liikahtikin, niin että jotta täältä tullaan olet sitte valmiina tai et ja jossei muu auta, niin kyljestä sisään!