On se vaan tuo aurinko ihmepakkaus! Se kun
ilmestyy taivaalle, niin jo vaan virkistyy mieli ja tuntuu että pontta löytyy melkein
tarttua kotitöihin. Aiemmin on jo tullut käsiteltyä iän mukanaan tuomia fyysisiä
vaivoja, mutta tuskaa on huomata myös mentaalipuolen rapautuminen. Muistan
viriilinä parikymppisenä, miten pystyin muistelemaan allakkaan merkityt tapahtumat
vaikkas puolivuotta taaksepäin (jos nyt allakkaa tuolloin edes tarvitsi)
helposti ja nyt tilanne on se, että hyvä että muistaa mikä on allakka. Sitten
on tämä kaamos ja sen vaikutus. Nuorempana ei sitä voinut ymmärtää, mutta nyt kyllä
ja osin jopa hyväksyy.
Asiaa avittamaan on kehitetty vaikkas mitä
ihmerohtoja ja gismoja korvavaloineen. No valitte sitten noista se mieleinen ja
istu lootusasennossa olohuoneen lattialla ja hymise pää valkosena hyvää oloa ja
jaksamista. Kai sitä vähemmästäkin saa hullun maineen-tai siis hullumman kuin
ennen. Aamiaispöytään pitäs läntätä ohjeistuksen mukaan sellanen lamppu, että
aamuaviisi alkaa käryämään ja pintaan pitää jo hieroa aurinkorasvaa.
Aamulääkkeiden sekaan syötetään omegat ja deevitskut sekä luontaisrohtoja sen
verran, että vatta on niiden jälkeen niin piukassa ettei aamiaisesta kannata
haaveillakaan. Kaffea pitää litkiä pitkin päivää ainakin orastavan vattahaavan
verran ja lounaalla puputtaa salaattia, jossa on mieluusti pähkinöitä (auttaa
kuulemma myös mieskuntoon. So?). Työpisteen valon pitää olla sellainen, että työskentely
vaatii aurinkolasit. Pidä yllä oikea unirytmi, liiku hurja säännöllisesti…
Onhan noita ohjeita, mutta niin se vaan on,
että aurinko kun möllöttää, niin sitä ei korvaa mikään! KESÄ TULEE!
...hyttysineen, tuulineen ja sateineen, liian kuumine päivineen jne. :D
PS. Kuuhulluus on heikkomielisten höpinöitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti