perjantai 10. tammikuuta 2014

500 sanaa...


Työkaverini, hokibadini ja ehkä jopa ystäväni, vilautti eilen keskipäiväkeskustelussamme, että joku hänen ystävistään oli pohtinut rutiinien rikkomista. Syynä oli kuuleman mukaan se, että näin ihminen pitää aivonsa virkeänä ja maailma pelastuu - ainaski tuo virkeäaivo itse. No voitte uskoa, että siitä virisi melko nopeasti monennäköistä visiota rutiinien rikkomiseksi ja aikas monet niistä olisi peruuttamattomasti rikkonut joko pari-, työ- tai ystävyyssuhdetta. 
Toki tilalle olisi tullut toisennäköisiä suhteita; parisuhde olisi muuttunut pariksi suhteeksi ja muista suhteista voisi helposti kuvitella ainakin erilaisten vihasuhteiden lisääntymisen.

Innostuksen hieman laannuttua, ehkäjopaystäväni latisti hieman keskustelun tasoa sanomalla, että tuo potentiaalinen virkeäaivo oli päättänyt joka päivä keskustella jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa 10 minuuttia. Herra jumala mikä päätös! Miettikäähän vähän: 10 minuuttia ventovieraan kanssa. Siinä on kyllä sääasiat aikas nopeasti käyty läpi ja mitä sitten:
-      Aikas harmaa keli…
-      hmmm…
-      ollu jo pitemmän aikaa
-      hmmmm…
-      tulis nyt edes kunnon talvi…
-      hmmmm...
-      näkiski paremmin
-      (mitä vittu tolla on?) …hmmm

Venyttäenkin tohon saa menemään sellaset nihkeet 15 sekkaa. Enää 9 minsaa ja rapiat jäljellä. Mitäs sitte? Kysyiskö jotain parisuhteesta? Autosta? Harrastuksista? Lapsista? Entäs jos se on jo vuosia käyny hormoonihoidoissa eikä vaan ole natsannu? Pärähtäisi itkuun ja kaikki pahat fiilikset iskis pintaan ja vaan sen takia, että haluisit olla virkeäaivo. Riski tollasessa paskanjauhannassa on aivan valtava saada nenänsä kipeeksi:
-      Mites töissä?
-      Oon työttömänä…
-      Entäs mites parisuhde?
-      Tä?! Muija just jätti!
-  Voi paska! No entäs millaisella kiesillä sinkkuna ajelet? Jokin kähee kakspaikkanenko?
-     Kuulehan kyselykone; nyt on niin, että muija lähti. Vei mukanaan auton, talon, lapset ja ystävät ja olen justiisa menossa vetämään sitä sen uutta miesystävää turpaan kun en kuulemma maksa riittävästi elatusapuja. Ihan vaan vinkkinä: PIDÄ VITTU SE TURPAS KIINNI!!

No joo. Toinen mitä tuo virkeäaivo on kuulemma tehnyt, on että hän on kirjoitellut joka päivä 500 sanaa. No nyt heräsi minunkin mielenkiinto! Tuohan kuulostaa sellaiselta ajatukselta, että sitä voisi jo harkitakin. Tosin nyt pitää miettiä, että miten siitä saa parhaan hyödyn ittelleen - noin niinku virkeäaivomaisesti. Sehän tarkoittaa tietenkin uusien asioiden käsittelyä ja nehän vaativat taustatutkimusta. Sitten sanottava kannattaa kirjoittaa vasurilla käsin, koska siten aktivoi parhaiten ittään. Tekstin voisi kirjoittaa vieraalla kielellä, vaikkakin tuotetun tekstin monimuotoisuus saattaa hieman kärsiä. No tossahan tota onkin: 500 sanaa päivässä tutkielmaa uudesta asiasta vieraalla kielellä - vasurilla.

En sano, että olisin mitenkään normaalia saamattomampi, mutta pitää sanoa, että ihan perseestähän nää virkeäaivometodit ovat! Turpaan tulee vinosyötöllä ja kaikki aika menee tutkielmien tekoon. Tähän tietenkin joku yltiöpositiivinen martta keksii, että turpaanlyöntikisoista johtuneen toipumisajan voi tutkiskella ja tuottaa tekstiä käsin milloin mistäkin. Ei taitais mennä kovinkaan kauan, kun paikallisen sairaalan ambulanssi-immeiset ja sairaanhoitajat olisivat niin tuttuja, että pitäs passittaa vartijat, siivoojat, lääkärit ja vaikkas kenet paikan päälle, että pysyy päiväkiintiöissä.

Tuo kaverin virkeäaivoinen kaveri on kuuleman mukaan itsekin kokenut hieman haasteita lupauksineen. Erityisesti tuntemattomien jututtaminen on osoittautunut vaikeaksi. Iso hatunnosto kuitenkin yrityksestä ja kaiketi sitä jutuntynkää alkaa pikku hiljaa syntymään kuhan laittaa ittensä likoon, mutta oisko minusta siihen-tuskin. Toisaalta, voishan tuota kokeilla ja saispahan yhden aiheen taas mistä kirjoitella 500 sanaa vaikkas ruattiks.

PS. tosao ny sit oli wöödin mukaan tasa 500 sanaa. Kirjoittaa jaksaa, mutta jaksaako kukaan enää lukea nykyaikana tällasia jaarituksia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti