Ollaa me vaan nii erilaisia:
Viime yönä frouva heräs puolen yön jälkeen ja meni vessaan. Tullessaan
petiin, päätin yllättää hänet onnittelemalla häntä syntymäpäivästään.
Vuorokausihan oli jo vaihtunut. Monesti hän on toivonut minulta
jotain herkkää ja kaunista. No se minun tulkinta on aina ollut enemmän tai
vähemmän "tulppaaniMukuloineen" -tyyppinen ratkaisu ja siitä on hieman
tullut nootin tynkää. No todistuksena siitä, että kyllä se yli viiskymppinen
turkulainenkin pystyy kehittymään, hivuttauduin viereen ja aloin kuiskimaan
onnittelulaulua frouvan korvaan. Frouva jäykistyi välittömästi liikkumattomaksi
ja luulin hänen jo kuolleen siihen paikkaan. Päätin kuitenkin rohkeasti jatkaa
kuiskutteluaariaani ja vähän ajan päästä frouva jo selkeästi rentoutuikin ja
ynähteli tyytyväisenä kiitosta onnitteluistani, jonka jälkeen kumpikin
käänsimme kylkeämme ja persiit vastakkain vaivuimme vanhurskaiseen uneen.
Aamulla tein sitten aamupalat ja annoin lahjukset ja elämä hymyili
auvoisasti. Siinä sitten muistutin frouvaa, että minä se sitten laulaa
luikautin sulle yöllä. Tähän hän heti lipsautti ajatuksensa yön tapahtumista,
mikä vapaasti mukaillen noudatti seuraavanlaista ajatuskehitelmää:
”Aivan! Minä kun tulin vessasta, niin heti tulit kylkeen kiinni ja aloit
supattamaan jotain korvaan. Ajattelin, että et voi olla tosissas! Että nyt
pitäis alkaa suorittamaan aviollisia velvollisuuksia! Päätin, että en liiku
yhtään, niin et pääse sanomaan, että annoin jotain vinkkiä halukkuudestani
liikahtamalla”
No niin. Me siis ollaan erilaisia! Uskomatonta, ettei vaan ajatukset kohtaa
Marsilla ja Venuksella :o Olis pitänyt taas tajuta, että noinhan se frouva
asian tietenkin ajattelee ja sikstoiseks - se vielä liikahtikin, niin että jotta täältä tullaan olet sitte valmiina tai et ja jossei muu auta, niin kyljestä sisään!
