Menetetty tilaisuus!

Ollaa me vaan nii erilaisia:

Viime yönä frouva heräs puolen yön jälkeen ja meni vessaan. Tullessaan petiin, päätin yllättää hänet onnittelemalla häntä syntymäpäivästään. Vuorokausihan oli jo vaihtunut. Monesti hän on toivonut minulta jotain herkkää ja kaunista. No se minun tulkinta on aina ollut enemmän tai vähemmän "tulppaaniMukuloineen" -tyyppinen ratkaisu ja siitä on hieman tullut nootin tynkää. No todistuksena siitä, että kyllä se yli viiskymppinen turkulainenkin pystyy kehittymään, hivuttauduin viereen ja aloin kuiskimaan onnittelulaulua frouvan korvaan. Frouva jäykistyi välittömästi liikkumattomaksi ja luulin hänen jo kuolleen siihen paikkaan. Päätin kuitenkin rohkeasti jatkaa kuiskutteluaariaani ja vähän ajan päästä frouva jo selkeästi rentoutuikin ja ynähteli tyytyväisenä kiitosta onnitteluistani, jonka jälkeen kumpikin käänsimme kylkeämme ja persiit vastakkain vaivuimme vanhurskaiseen uneen.

Aamulla tein sitten aamupalat ja annoin lahjukset ja elämä hymyili auvoisasti. Siinä sitten muistutin frouvaa, että minä se sitten laulaa luikautin sulle yöllä. Tähän hän heti lipsautti ajatuksensa yön tapahtumista, mikä vapaasti mukaillen noudatti seuraavanlaista ajatuskehitelmää:

”Aivan! Minä kun tulin vessasta, niin heti tulit kylkeen kiinni ja aloit supattamaan jotain korvaan. Ajattelin, että et voi olla tosissas! Että nyt pitäis alkaa suorittamaan aviollisia velvollisuuksia! Päätin, että en liiku yhtään, niin et pääse sanomaan, että annoin jotain vinkkiä halukkuudestani liikahtamalla”

No niin. Me siis ollaan erilaisia! Uskomatonta, ettei vaan ajatukset kohtaa Marsilla ja Venuksella :o Olis pitänyt taas tajuta, että noinhan se frouva asian tietenkin ajattelee ja sikstoiseks - se vielä liikahtikin, niin että jotta täältä tullaan olet sitte valmiina tai et ja jossei muu auta, niin kyljestä sisään!

Pähkinät vaikuttavat mieskuntoon

On se vaan tuo aurinko ihmepakkaus! Se kun ilmestyy taivaalle, niin jo vaan virkistyy mieli ja tuntuu että pontta löytyy melkein tarttua kotitöihin. Aiemmin on jo tullut käsiteltyä iän mukanaan tuomia fyysisiä vaivoja, mutta tuskaa on huomata myös mentaalipuolen rapautuminen. Muistan viriilinä parikymppisenä, miten pystyin muistelemaan allakkaan merkityt tapahtumat vaikkas puolivuotta taaksepäin (jos nyt allakkaa tuolloin edes tarvitsi) helposti ja nyt tilanne on se, että hyvä että muistaa mikä on allakka. Sitten on tämä kaamos ja sen vaikutus. Nuorempana ei sitä voinut ymmärtää, mutta nyt kyllä ja osin jopa hyväksyy.

Asiaa avittamaan on kehitetty vaikkas mitä ihmerohtoja ja gismoja korvavaloineen. No valitte sitten noista se mieleinen ja istu lootusasennossa olohuoneen lattialla ja hymise pää valkosena hyvää oloa ja jaksamista. Kai sitä vähemmästäkin saa hullun maineen-tai siis hullumman kuin ennen. Aamiaispöytään pitäs läntätä ohjeistuksen mukaan sellanen lamppu, että aamuaviisi alkaa käryämään ja pintaan pitää jo hieroa aurinkorasvaa. Aamulääkkeiden sekaan syötetään omegat ja deevitskut sekä luontaisrohtoja sen verran, että vatta on niiden jälkeen niin piukassa ettei aamiaisesta kannata haaveillakaan. Kaffea pitää litkiä pitkin päivää ainakin orastavan vattahaavan verran ja lounaalla puputtaa salaattia, jossa on mieluusti pähkinöitä (auttaa kuulemma myös mieskuntoon. So?). Työpisteen valon pitää olla sellainen, että työskentely vaatii aurinkolasit. Pidä yllä oikea unirytmi, liiku hurja säännöllisesti…

Onhan noita ohjeita, mutta niin se vaan on, että aurinko kun möllöttää, niin sitä ei korvaa mikään! KESÄ TULEE! 

...hyttysineen, tuulineen ja sateineen, liian kuumine päivineen jne. :D

PS. Kuuhulluus on heikkomielisten höpinöitä!

Paraaneko se avaamalla?

AArghhh ja kreegah bundolo!!

Poistin juuri, TARKOITUKSELLA, avautumistani hokivammastani ja NATOsta. Ai hitto kun teki hyvää kirjoitella asioista ja varsinkin Nato pisti oikeasti kierroksia koneeseen J No nyt nuo kummatkin ovat deletoitu ja vieläpä ennen kun lähettelin niitä maailmalle. Usein esittämäni ajatus siitä, että ennen kuin painat Lähetä – painiketta, niin pyyhi kuola näytöstä ja näppäimistöltä, tuntuu itse asiassa toimivalta.

Ehkä voisin mainita sen, että puhelinten näyttöjen korjailusta on siirryttävä iPadien näyttöjen korjailuun, sillä nyt meijän perheessä olisi sellaiseen tarvetta. Netistä glaasi ja sitten fiksailemaan. Äitini kannustuksen jo tiedänkin tähän toimenpiteeseen: ”Paljonkos jäi ylimääräisiä osia?” Pennusta asti olen purkanut kaikkea ja sen jälkeen kun 12 – vuotiaana purin ensimmäisen moponi, niin opin että aika vähän kaikissa gismoissa on ylimääräisiä osia. Ei kai noita aparaatteja enää muuten hirveästi jaksaisi availla, mutta kun ei raaski ostaa uusia, takuu on ummessa ja rahallinen uhraus varaosien muodossa on pieni, niin yrittänyttä ei panna J Toki mielenkiinto siitä, mitä se on syönyt, on aikas kova. Myönnetään. Naisiin tuo toimintamalli vaan ei tunnu pätevän. Taas yksi aihe, minkä voi jo tässä vaiheessa deletoida, ettei lähe kotona kelat päälle. Sanoinko jo kuitenkin oman hyvinvoinnin kannalta liikaa…

Note to myself:

• ·       hokivammat: alkulämmittele
• ·       NATO: rajoita ”kuulijakuntaa”

UGH!

500 sanaa...

Työkaverini, hokibadini ja ehkä jopa ystäväni, vilautti eilen keskipäiväkeskustelussamme, että joku hänen ystävistään oli pohtinut rutiinien rikkomista. Syynä oli kuuleman mukaan se, että näin ihminen pitää aivonsa virkeänä ja maailma pelastuu - ainaski tuo virkeäaivo itse. No voitte uskoa, että siitä virisi melko nopeasti monennäköistä visiota rutiinien rikkomiseksi ja aikas monet niistä olisi peruuttamattomasti rikkonut joko pari-, työ- tai ystävyyssuhdetta. 

Toki tilalle olisi tullut toisennäköisiä suhteita; parisuhde olisi muuttunut pariksi suhteeksi ja muista suhteista voisi helposti kuvitella ainakin erilaisten vihasuhteiden lisääntymisen.

Innostuksen hieman laannuttua, ehkäjopaystäväni latisti hieman keskustelun tasoa sanomalla, että tuo potentiaalinen virkeäaivo oli päättänyt joka päivä keskustella jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa 10 minuuttia. Herra jumala mikä päätös! Miettikäähän vähän: 10 minuuttia ventovieraan kanssa. Siinä on kyllä sääasiat aikas nopeasti käyty läpi ja mitä sitten:

-      Aikas harmaa keli…

-      hmmm…

-      ollu jo pitemmän aikaa

-      hmmmm…

-      tulis nyt edes kunnon talvi…

-      hmmmm...

-      näkiski paremmin

-      (mitä vittu tolla on?) …hmmm

Venyttäenkin tohon saa menemään sellaset nihkeet 15 sekkaa. Enää 9 minsaa ja rapiat jäljellä. Mitäs sitte? Kysyiskö jotain parisuhteesta? Autosta? Harrastuksista? Lapsista? Entäs jos se on jo vuosia käyny hormoonihoidoissa eikä vaan ole natsannu? Pärähtäisi itkuun ja kaikki pahat fiilikset iskis pintaan ja vaan sen takia, että haluisit olla virkeäaivo. Riski tollasessa paskanjauhannassa on aivan valtava saada nenänsä kipeeksi:

-      Mites töissä?

-      Oon työttömänä…

-      Entäs mites parisuhde?

-      Tä?! Muija just jätti!

-  Voi paska! No entäs millaisella kiesillä sinkkuna ajelet? Jokin kähee kakspaikkanenko?

-     Kuulehan kyselykone; nyt on niin, että muija lähti. Vei mukanaan auton, talon, lapset ja ystävät ja olen justiisa menossa vetämään sitä sen uutta miesystävää turpaan kun en kuulemma maksa riittävästi elatusapuja. Ihan vaan vinkkinä: PIDÄ VITTU SE TURPAS KIINNI!!

No joo. Toinen mitä tuo virkeäaivo on kuulemma tehnyt, on että hän on kirjoitellut joka päivä 500 sanaa. No nyt heräsi minunkin mielenkiinto! Tuohan kuulostaa sellaiselta ajatukselta, että sitä voisi jo harkitakin. Tosin nyt pitää miettiä, että miten siitä saa parhaan hyödyn ittelleen - noin niinku virkeäaivomaisesti. Sehän tarkoittaa tietenkin uusien asioiden käsittelyä ja nehän vaativat taustatutkimusta. Sitten sanottava kannattaa kirjoittaa vasurilla käsin, koska siten aktivoi parhaiten ittään. Tekstin voisi kirjoittaa vieraalla kielellä, vaikkakin tuotetun tekstin monimuotoisuus saattaa hieman kärsiä. No tossahan tota onkin: 500 sanaa päivässä tutkielmaa uudesta asiasta vieraalla kielellä - vasurilla.

En sano, että olisin mitenkään normaalia saamattomampi, mutta pitää sanoa, että ihan perseestähän nää virkeäaivometodit ovat! Turpaan tulee vinosyötöllä ja kaikki aika menee tutkielmien tekoon. Tähän tietenkin joku yltiöpositiivinen martta keksii, että turpaanlyöntikisoista johtuneen toipumisajan voi tutkiskella ja tuottaa tekstiä käsin milloin mistäkin. Ei taitais mennä kovinkaan kauan, kun paikallisen sairaalan ambulanssi-immeiset ja sairaanhoitajat olisivat niin tuttuja, että pitäs passittaa vartijat, siivoojat, lääkärit ja vaikkas kenet paikan päälle, että pysyy päiväkiintiöissä.

Tuo kaverin virkeäaivoinen kaveri on kuuleman mukaan itsekin kokenut hieman haasteita lupauksineen. Erityisesti tuntemattomien jututtaminen on osoittautunut vaikeaksi. Iso hatunnosto kuitenkin yrityksestä ja kaiketi sitä jutuntynkää alkaa pikku hiljaa syntymään kuhan laittaa ittensä likoon, mutta oisko minusta siihen-tuskin. Toisaalta, voishan tuota kokeilla ja saispahan yhden aiheen taas mistä kirjoitella 500 sanaa vaikkas ruattiks.

PS. tosao ny sit oli wöödin mukaan tasa 500 sanaa. Kirjoittaa jaksaa, mutta jaksaako kukaan enää lukea nykyaikana tällasia jaarituksia